Toimintatavat ja periaatteet

Miten OSIT toimii kohteessa? Vastauksena voin sanoa, että kriittiseltä pohjalta ja apuvälineisiin hyvin vahvasti nojaten.

Siitä asti kun ihmiset ovat tietoisia ajatuksia muodostaneet ja hakeneet asioille selityksiä, on monesti joukossa ollut yksi tai useampi henkilö joilla on tavalla tai toisella ollut "kykyjä" kertoa tapahtumista joita muut eivät ole viidellä aistillaan havainnoineet. Näitä henkilöitä on vuosituhansien aikana ollut melkeimpä jokaisessa yhteisössä ja selittämättömien asioiden selittämisessä onnistumisprosentti on ollut mitä oli. Tänäpäivänä puhumme henkilöistä esimerkiksi nimillä selvännäkijä, ennustaja, astrologi, telepaatti yms. mutta tällaisissa henkilöissä (oli heidän onnistumisprosentti mitä tahansa) piilee yksi konkreettinen ongelma. Miten voimme olla varmoja, että esimerkiksi selvännäkijä aistii vaikkapa kummittelemaan jääneen henkilön? Tietääkseni ihmisissä ei vielä ole minkään valtakunnan tallennusmediaa josta tietoa voitaisiin tuoda muiden ihmisten nähtäväksi. Puhumattakaan siitä, että onko ennustajan toteen käynyt ennustus oikeasti vaikkapa unessa nähty vilaus tulevasta, vai pelkkää päättelyä ja todennäköisiin asioihin rakennettu tapahtumaskenaario. Tällä hetkellä tieteen parissa on kehitteillä laite jolla voidaan ehkäpä jo tulevaisuudessa nauhoittaa ihmisten unia/ajatuksia ja tietokoneohjelmalla tulkita niistä vaikkapa liikkuvaa kuvaa. Mutta niin kauan kuin kyseinen laite on parhaimmillaan vasta läjä hienoja suunnitelmia työpöydällä, tai prototyypin karvalakkiversio, ei ihmisten pään sisällä tapahtuvasta tiedonkulusta ja tiedon tallennuksesta ole mitään tietoa. Tottahan toki voidaan yrittää saada todistuksia esimerkiksi hypnoosin avulla tai valheenpaljastuskoneella, mutta niiden todistusaineisto ei todellakaan ole sataprosenttisen varmaa. Joten miten voimme luottaa ihmiseen joka väittää näkevänsä ja tuntevansa yliluonnollisia asioita? Emme mitenkään, tai sitten yritämme luottaa häneen aikaisemman onnistumisprosentin perusteella.

Tässä vaiheessa OSIT jäsenenä lyön pöytään pelikortin nimeltä teknologia. Vaikkakin nykytekniikka on hyvinkin karkealla tasolla siihen verrattuna, mitä esimerkiksi tuhannen vuoden päästä voi tämän hetkisen kehityksen vauhdilla olla, on meillä kuitenkin laitteita jotka kasvattavat todisteiden todennäköisyyttä huomattavasti. Kumpi on luotettavampi todiste tapahtumasta, ihmisen kertoma henkilökohtainen kokemus vai esimerkiksi videotallenteelle jäänyt visuaalinen selittämätön ilmiö? Kuitenkin digitaaliset ja analogiset tallenteet ovat kaksiteräinen miekka. Niitä voidaan muokata tai nykypäivänä loihtia suoraan ilmasta ilman suurempia ponnisteluja. Siitä huolimatta meedio vs. videokamera ottelussa jälkimmäinen taitaa viedä uskottavuutta ajatellen erän kotiin. Meillä Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseuralla on käytössä tekniikkaa jolla näitä todisteiden uskottavuutta voidaan parantaa ja tuoda muiden ihmisten nähtäväksi.

Tutkimusvälineet

Digitaalikameroita:

Digitaalivideokameroita:

Muuta:

Kaikki laitteet ovat seuran jäsenten omia välineitä ja moni niistä on käytössä arjen melskeissä. Toisinsanoen laitteet ovat sisäänajettuja ja jokainen omistaja tietää ko. laitteen metkut ja toimintatavat täten vähentäen vahinkoja todisteiden hankkimisessa. Eihän nämä tietenkään vedä vertoja ympäri maapalloa toimiville ryhmille jotka ovat kymmeniä vuosia harrastaneet ilmiöiden tutkimista ja joilla on kirjaimellisesti satoja jäseniä/tutkijoita, puhumattakaan budjetista, mutta peruslähtökohtaisesti tämä on enemmän kuin hyvä alku.

Periaatteet

Kun edellämainitut välineet ovat tuotu mukaan tutkimuksiin ja tutkimus on alkuvalmistelujen jälkeen aloitettu, jää siitä huolimatta tärkeimmäksi välineeksi kriittinen ja terve järki. Esimerkiksi äänitallenteisiin jääneet narahdukset ja muut äänet eivät ole todisteita ennenkuin niille on löytynyt luonnollinen (tai yli-) syy. Monet oudot asiat voidaan pienellä vaivannäöllä helposti todistaa joksikin muuksi kuin vaikkapa yliluonnolliseksi asiaksi. Jos esim. tiettynä vuorokaudenaikana kellarista kuuluu vaimeaa kolahtelua, kannattaa ensimmäisenä katsastaa vedenlämmittimen toimintatapa ja miettiä voisiko kolahtelu johtua putkistossa liikkuvasta tuoreesta kuumasta vedestä. Tai jos siinä jouluna otetussa perhevalokuvassa on yksi suttuinen joulunviettäjä liikaa, eikä edes perheen maailmaa nähneen isoisän mielestä kuvassa joukon takana oleva peili, salamavalon avustuksella, ole voinut aiheuttaa mokomaa ja kuvaa on turha hänen mukaansa tarkemmin miettiä. Melkein aina tällaiset "selittämättömät" asiat tahtovat johtua pelkästä laiskuudesta ja vaivannäön puutteesta, tai pahimmassa tapauksessa, huomiohakuisuuden tarpeesta. Eli meillä on aina terve järki mukana tutkimuksissa ja pyrimme ottamaan selvää mikä todennäköisesti on tapahtumien syynä. Jos käy niin, että tutkimusten aikana saadaan tallennettua jotain jolle ei järkiperäistä syytä saada löydettyä, ilmoitetaan asiasta tutkimuskohteen omistajalle/yhteyshenkilölle ja painotamme järkiperäisten syiden miettimistä todisteiden luovutuksen yhteydessä.

Tässä vaiheessa moni varmaan miettii, että millaisessa tilanteessa myönnämme kohteessa kummittelun ja muut yliluonnolliset asiat? Vastauksena täytyy sanoa, että tutkimuksen ajan kohteessa täytyy olla kansanomaisesti ilmaistuna melko railakas meno jotta kertoisimme paikan olevan kummitteleva kokonaisuus. Todennäköisesti selittämättömien tapahtumien yhteydessä ilmoittaisimme, että kohteessa on yksi/useampi selittämätön asia jotka voivat teoriassa johtua tietystä asiasta, mutta itse kummitteluun vaaditaan astetta kovemmat tapahtumat. Esimerkiksi jos havaitsemme selittämättömiä lämpötilan laskuja, outoja magneettikenttiä, EVP-nauhoituksia yms. toteamme paikan olevan mielenkiintoisten ilmiöiden keskipiste, mutta sitten jos nämä ilmiöt ovat interaktiivisia ja selvästi vaikuttavat älykkäiltä, tunnistettavia hahmoja muodostuu videomateriaaliin jne. voimme puhua jo kummittelusta. Tosin kummitteluakin on eri asteista ja tapoja sen ilmenemiseen monia. Kaikenkaikkiaan jokainen tutkimuskerta on ainutlaatuinen ja jokaisella kerralla pitää todistusaineisto, tai sen puute, käydä läpi tilanteeseen sopivalla tavalla.

Loppuyhteenvetona vielä painotan järjen ja käsinkosketeltavan todistusaineiston tärkeyttä. Kaikki henkilökohtaiset asiat joista ei jää mitään konkreettista aineistoa, ovat hyviä henkilökohtaisia tarinoita ja myös jäävät sille tasolle ja OSIT toimii ehdottomasti konkreettisten todisteiden valossa.